14. helmikuuta (noin ystävänpäivänä)
Edellisenä iltana huusin Jumalalle, kuinka yksinäinen olin. Myöhemmin samana yönä näin unta.
Tapasin lentokentällä lyhyen, leveähuulisen vaaleahiuksisen naisen. Tapasimme turvatarkastuksessa, jossa käsimatkatavarat tarkastetaan. Kohtaaminen tuntui niin merkittävältä, että kysyin Jumalalta, oliko se jotain totta vai vain opetus.
Toukokuun alussa 2025 menin kirkon sinkkukonferenssiin Armeniassa ja tapasin venäläisen tytön, joka näytti samalta. Pidin yhteyttä. Noin 8. toukokuuta, kun Moskovan lentokentällä oli häiriöitä, hänellä ja muilla kristityillä oli vaikeuksia päästä kotiin. Silloin kerroin hänelle unesta. Jatkoimme keskustelua ja löysimme yhteisen kiinnostuksen kohteen koirista.
Silti joka kerta, kun keskustelu kääntyi Raamattuun tai pyhään kirjaan, hän vaikeni. Hän kieltäytyi kuuntelemasta. Hän oli itsepäinen. Hänen toistuva tekosyynsä oli, että opettajia oli "liikaa" eikä perheen rakkautta tarpeeksi. Kun hän lainasi Raamattua, se oli usein irrotettu asiayhteydestä. Hän rakasti laulamista, mutta hän ei näyttänyt rakastavan itse Sanaa.
Tämä muistutti minua voimakkaasti monista kirkoista, jotka esiintyvät Kristuksen morsiantena. Ulospäin ne vaikuttavat omistautuneilta, mutta niistä tulee itsekkäitä, vakuuttuneita siitä, että ne tietävät jo tarpeeksi, eivätkä halua ottaa vastaan Raamatun korjauksia tai opetusta. He suosivat omia sanojaan ja tekosyitään sen sijaan, että alistuisivat kirjoitettuun.
Kymmenen neitsyen vertaus
Jeesus kertoi tarinan, joka sopii hyvin tähän kaavaan:
“Silloin taivasten valtakunta on oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja menivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmiä ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa, mutta viisaat ottivat öljyastiat lamppujensa mukana... Heidän mennessään ostamaan sulhanen tuli, ja ne, jotka olivat valmiita, menivät hänen kanssaan häihin, ja ovi suljettiin.” (Matteus 25:1–10)
Tämä ei ole pelkästään moraalinen opetus päivittäisestä valmiudesta. Se on kuva Kristuksen, Sulhasen, paluusta. Sama kuvasto esiintyy Ilmestyskirjassa: Karitsan hääateria (Ilmestyskirja 19:7–9), kutsu olla valmiina ja todellisuus siitä, että ovi jonain päivänä suljetaan. Sekä viisaat että tyhmät neitsyet näyttivät roolin mukaisesti. Molemmilla oli lamppu. Molemmat odottivat. Ero oli siinä, riittikö heillä öljyä Sulhasen saapumiseen asti. Rakkaus laulamiseen ja kristilliseen toimintaan ilman aitoa rakkautta Raamattua ja kuuliaisuutta voi jättää lampun tyhjäksi, kun tuo päivä koittaa. Se olisi tuomiopäivä.
Jumalan rakkauteen kuuluu kuri
Raamattu tekee selväksi, että Jumalan todellinen rakkaus ei jätä meitä itsepäisyyteen:
“Poikani, älä halveksi Herran kuritusta äläkä väsy, kun hän sinua nuhtelee. Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, ja kurittaa jokaista lasta, jonka hän ottaa luokseen.” (Heprealaiskirje 12:5–6)
“"Joka minua rakastaa, sitä minä nuhtelen ja kuritan; ole siis innokas ja tee parannus." (Ilmestyskirja 3:19)
Kun joku jatkuvasti kieltäytyy kuulemasta Sanaa, hiljenee ojennuksen edessä ja suosii omia selityksiään, se ei ole merkki hengellisestä kypsyydestä. Se on usein merkki siitä, että sydän vastustaa juuri sitä kurinpitoa, joka todistaa, että meitä rakastetaan lapsina.
Eläminen luopumuksen aikakaudella
Elämme aikana, jolloin monet Kristuksen nimeä mainitsevat eivät enää kestä tervettä opetusta. Paavali kirjoitti:
“"Sillä aika tulee, jolloin ihmiset eivät kestä tervettä oppia, vaan korvasyyhyn haalivat itselleen opettajia omien himojensa mukaan, ja he kääntyvät pois totuudesta ja eksyvät taruihin." (2. Timoteus 4:3-4)
“"Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina jotkut luopuvat uskosta..." (1. Timoteus 4:1)
“"Älköön kukaan teitä millään tavalla eksyttäkö. Sillä se päivä ei tule, ellei luopumus ensin tapahdu..." (2. Tessalonikalaiskirje 2:3)
Henkilökohtaisessa yhteydessä näkemäni kaava – Raamatun vastustus, asiayhteydestään irrotetut lainaukset, tunnepitoisten tai ihmissuhteisiin liittyvien tekosyiden suosiminen Sanan sijaan – on sama kaava, joka näkyy monissa kirkoissa, jotka edelleen kutsuvat itseään kristityiksi. Ne säilyttävät ulkoiset muodot (laulaminen, kokoontumiset, kristillinen kieli) samalla kun hiljaa kieltäytyvät Uuden testamentin auktoriteetista.
Unelma ja sitä seuraava tapaaminen jättivät minut vakavaan kysymykseen: Olemmeko me niiden joukossa, jotka pitävät lamppunsa täynnä, valmiina vastaanottamaan ja tottelemaan Sanaa, vai niiden joukossa, jotka näyttävät siltä, mutta joilla ei ole öljyä silloin, kun sillä on merkitystä?
Toivottavasti opettelen yhä huutamaan Jumalan puoleen, tarkkailemaan tarkasti, mitä Hän saattaa näyttää, ja pitämään kiinni Raamatusta silloinkin, kun toiset mieluummin kulkevat omaa tietään.
Tarkempaa tutkimusta tästä varten voit lukea mm. https://findgod.help/en/Church.html, https://findgod.help/en/Apostasy.html, https://findgod.help/en/Apostasy2.html ja https://findgod.help/en/Judgment.html Opi olemaan uskollinen https://findgod.help/en/FaithObedienceGrace.html
